matkakertomus
moto guzzin museo 23.10.2023
Tänä vuonna syyslomani suuntautui Mandello del Larioon, Pohjois-Italiaan, Como-järven rannalla sijaitsevalle Moto Guzzin tehtaalle. Matka taittui sinivalkoisin siivin ja mustalla vuokra-autolla.
Museo on yleisesti avoinna pe-la ja muina päivinä saa varattua ilmaisen opastetun kierroksen. Tartuin tarjoukseen ja saimme pelkästään Italiaa puhuvan oppaan. Vartija älysi tilanteen ja alkoi järjestämään englanninkielistä opasta paikalle. Hän saapuikin noin puolivälissä mukaan. Sitä ennen oltiinkin saatu kielikylpyä ihan riittävästi, vaan kyllä ne asiat italiaksikin selvitettiin.
Mandellon kaupunki on pieni, n. 12’000 asukasta. Kaupunki on kauniin ja puhdasvetisen Como-järven rannalla. Tehdasalue on kompakti ja ulospäin näkyy mukavasti ajan patinaa. Sisältä tilat olivat siistit, valoisat ja avarat. Tuotantotiloihin emme päässeet, mutta ovista näki sisälle kun ne avattiin trukeille.
Moto Guzzin taustalla on vahva tarina, enkä ala sitä tässä referoimaan. Googlaa esim. sanoilla ”Moto Guzzi 100 vuotta” ja löydät monta hyvää suomenkielistä artikkelia. Tässä linkki yhteen sellaiseen (m’ lyhyt).
Tästä se kaikki alkoi: Prototyyppi Guzzi Parodi vm. 1919. Nimi muuttui myöhemmin Moto Guzziksi, sillä rahoittaja ei halunnutkaan nimeään (Parodi) mainittavan. Tämän mallin tunnusmerkit säilyivät pitkään (vaakasylinteri, ulkoinen vauhtipyörä, erillinen vaihdelaatikko) ja sarjatuotano alkoi vuonna 1921. Ensimmäisen tuotantomallin nimi oli Moto Guzzi Normale.
Moto Guzzi oli ensimmäinen moottoripyörävalmistaja, joka otti tuulitunnelin käyttöön. Osa tunnelista on edelleen jäljellä. Tuulitunnelissa kehitettiin mm. katteita ja pidempi penkkimalli, missä kuljetaja saattoi muuttaa ajoasentoa (vrt. edellisen kuvan lestamalli).
Moto Guzzin tyypillinen moottori on V2, mutta kaikea on kokeiltu sitä ennen. Sylintereitä 1-8 ja tahteja 1 tahi 4. Etualalla V8 minkä avulla saavutettiin vuonna 1950 ennätysnopeus 280 km/h.
Moottorihuoneessa tuli opittua myös, että joissain 60-luvun Fiiateissa on ollut Moto Guzzin V2 moottori. Näistä oli näytillä kolme eri versiota.
Moto Guzzia ei ole nähty moneen vuoteen kilparadoilla, sillä se vetäytyi moottoriurheilusta vuonna 1957. Sitä ennen menestystä oli tullut kiitettävästi, mm. 11 Tourist Trophy voittoa. Liekö osa menestystä ollut tuulitunnelin tuomaa.
Ilmajäähdytteinen 90o V2 moottori tuli sarjavalmistukseen 1966. Muita Moto Guzzin tyypillisiä ratkaisuja ovat kuiva kytkin ja kardaaniveto.
Kuvan pyörä on V7 Specia vuodelta 1969.
Moto Guzzi on, tai ainakin oli vuosikymmenet, erottamaton osa USA High way patrolia. Kuvan pyörä on juuri siihen käyttöön räätälöity, mm. puoliautomaattivaihteet ja vapaakytkin. Tämä pyörämalli oli mielestäni yksi kauneimmista koko museossa.
Viimeisenä kuvanostona muraali noin kilometrin päässä nykyisestä tehdasalueesta. Autojen edessä on kuvattuna vuoden 1919 katunäkymä tuolta paikalta. Kuvan oikeassa reunassa on verstas missä ensimmäinen pyörä rakennettiin. Lisäksi kuvassa on mm. Carlo Guzzi, seppä Giorgio Ripamonti, Giorgio Parodi ja Emmanuel Parodi. Taivaalla lentää Giovanni Ravalli, joka menehtyi koelento-onnettomuudessa. Tuosta periytyy Moto Guzzin tunnus kotka, mikä on lainattu Italian Ilmavoimilta.
Valitettavasti ma-to järjestettävä kierros kestää vain 45 minuuttia, tosin meillä se venähti puoli tuntia pitkäksi. Vartija kävi jo kahdesti sanomassa, että olisi aika lopettaa. 4-6 tuntia olisi hyvä aika ja siihen vielä päälle shoppailut museon kaupassa.
Kerran vuodessa tehtaan tuotantolinjat ovat auki vieraille. Tuona päivänä paikalla on kuuleman mukaan tuhansia Moto Guzzi harrastajia, eli Guzzistia. Ehkä jonain päivän pääsen paikalle ja ihan omalla Moto Guzzilla.
Matkakertomusterveisin: Jukka S
Lisää valokuvia Moto Guzzi museolta löydät Valokuvat 2023-sivulta. Tässä suora linkki Moto Guzzi museon kuviin