Turun moottoripyörälijöiden (TUMP) järjestämä Saaristoralli vietettiin Tamminiemen leirintäalueella, joka sijaitseen suunnilleen Perniön ja Sauvon puolessa välissä. Rallikansa pääsi tutustumaan uuteen paikkaan, sillä järjestäjien kauhuksi vanha tuttu (ja hyväksi havaittu) Ahtelan leirikeskus olikin varattu. Paikka oli hyvä, mutta hygieniapalveluissa jäi parantamisen varaa. Vessoja ei ollut tarpeeksi (varsinkaan naisille), suihkuja oli liian vähän, lämmin pesuvesi loppui ja saunojen kapasiteetti ei riittänyt. Kun tiesi että TUMP:lla oli ollut vain kaksi kuukautta aikaa löytää uusi paikka ja rakentaa puitteet näin isolle kokoontumiselle, niin edellämainitut puutteet on varsin pieniä. Varmasti ensi kerralla nämäkin on taas kunnossa.

Lauantaina iltapäivällä kansaa oli saapunut n. 700, mikä oli järjestäjien mukaan normaali määrä. HamSMK:n leirin nousi perjantaina kerhon varaaman puolijoukkueteltan ympärille. Omien laskujeni mukaan lauantai iltapäivään mennessä kerhoamme edusti 15 saaristorallaajaa. Kerhoteltassa nukkui kuusi ja loput asusti privaattiteltoissa. Kun leiri oli saatu pystyyn, niin käytiin nauttimassa hernerokkaa. Rokka oli erinomaista, vaikka tai ehkä juuri siitä syystä, että siinä oli totutusta poiketen myös porkkanaa seassa. Ainakin itselleni oli ensimmäinen kerta kun söin porkkanoilla terästettyä hernekeittoa. Täysi vatsa käytiin pesemässä saunassa ja huuhtomassa meressä. Kylmästä vedestä piristyneenä oli hyvä odotella illan härmätymistä ja bändin musisointia.

Lauantaiyönä saapui pienehkö sadealue, joka ropautti muutaman öisen piskon telttojen kattoon. Yön sade ei kuitenkaan haitannut nukkumista, vaan häiriköinnistä piti huolen moottorien vinguttajat. Jälleen kerran tuo pieni vähä-älyisten vinguttajien joukko pystyi terrorisoimaan monien yöunet. Säälittää myös järjestäjien kynnettömyys kitkeä tuo melusaastuttajien tyhmyys. Ehkäpä suurin osa hyväksyy moottorin huudatuksen osana kokoontumisajokulttuuria eikä edes halua tehdä asialle mitään. Oli niin tai näin, oli nukuttu tai ei, niin joka tapuksessa oli aika syödä aamupala ennen ajelulle lähtöä.

Aamupalan jälkeen, juuri ennen ajelulle lähtöä, alkoi sade joka varmasti karsi kimppa-ajelijoiden määrää. Sateiseen keliin uskaltautui vain 23 pyöräkuntaa, mika on neljännes vuoden -03 määrästä. Sadealue pyyhälsi onneksi ohi ja loppui melkein heti kun oli päästy liikkeelle. Reitti mutkitteli pikkuteitä pitkin Kemiöön, jossa tutustuttiin Sagalundin kotiseutumuseeon.

Museokierros alkoi tiukkaakin tiukemman kansankynttilän ohjauksessa, joka armottomalla tyylillään järjesti meidät parijonossa luokkaan istumaan. Suvivirren jälkeen opettaja tarkasti meidän käsien puhtauden, opetti meille aakkoset ja harjaannutti tavaamaan. Luokkahuoneessa pääsi tutustumaan 1800-luvun aikaisiin AV-välineisiin, joista monikäyttöisimmästä päästä oli jäniksen käpälä. Kun ensin oli harjoitellut aakkosten kirjoittamista hiekkatauluun, niin pääsi kirjoittamaan nimensä rihvelillä rihvelitauluun. Taulun täytyttyä se pyyhittiin puhtaaksi jäniksen käpälällä.

Museoreissun jälkeen palattiin Kemiön kautta takaisin Tamminiemeen. Ajelun aikana oli lauantainkin tulijat pääosin saapuneet ja viimeisetkin teltat olivat harjassaan. Päivällisen jälkeen nostimme Tiinan kanssa kytkintä ja mutkittelimme pikkuteitä Haminaan. Kotona pysyimme rallitilanteen tasalla tekstiviestien avulla ja niistä päätellen meno oli vain paranemaan päin.